Siirry sisältöön

Ajankohtaista

Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella monissa tehtävissä toiminut
kollegamme ja ystävämme Pasi Saarimäki on kuollut. Ihmisenä hän oli kerrassaan reilu kaveri. Hänessä yhdistyivät monet hyveet, kuten ahkeruus ja auttavaisuus. Arvojen kulmakivi oli muurattu suomalaisen maaseudun sydänmailla Alavudella. Aitona persoonallisuutena hän ei esittänyt muuta kuin oli tai poseerannut turhia. Pasilla oli vahva oikeudentaju ja hän asettui aina puolustamaan heikompia ja vähemmistöjä. Historioitsijana Pasi oli intohimoinen ja sai verraten lyhyeksi jääneen uransa aikana paljon kestävää aikaan. Pasin innostus suuntautui nimenomaan tutkimukseen, sillä kilpailu akateemisista tehtävistä tai muista meriiteistä ei häntä kiinnostanut. Väitöskirja ”Naimisen normit, käytännöt ja konfliktit: esiaviollinen ja aviollinen seksuaalisuus 1800-luvun lopun keskisuomalaisella maaseudulla” (2010) olisi toki siihenkin pohjan antanut. Pasin näköiset pohjaismiehet harvemmin osallistuvat sukupuolentutkimuksen seminaareihin, mutta Pasi meni rohkeasti mukaan ja mikäs siinä, kun alan teoreettiset ideat näyttivät aineistossa toimivan. Väitöskirja on aiheeltaan inhimillisen elämän historian ytimessä ja latausmäärien perusteella lukijoita kiinnostanut. Tiukka työmoraali ei tarkoittanut itsensä liian vakavasti ottavaa yksiraiteisuutta. Pasi saattoi muistella jo itseironisesti tutkijauransa alun pahaa takaiskua, kun tiedekustantaja ei ottanutkaan nuoren tutkijan uraauurtavaa väitöskirjaa julkaisusarjaansa. Hänen kanssaan oli helppoa jakaa rehellisesti tutkijan arjen ja muunkin elämän nousuja ja laskuja.

Pasin tutkijaura jatkui korkeatasoisten akateemisten artikkelien julkaisun ohella tilaustöillä. Niillä ei paistatella valtajulkisuudessa ja leipä on tiukassa, mutta aiheiltaan paikalliset historiateokset ovat merkityksellistä työtä ja antavat äänen monelle. Keskipohjalaisen kulttuurivaikuttajan Viljo S. Määttälän elämäkerta ”Puhumalla puolelleen” (2017) on kypsä ja tieteellinen elämäkerta, joka avaa maakuntien Suomen huonosti tunnettuja vaikuttajaverkostoja. Osaavan ammattilaisen saivat historiansa tulkiksi myös Luhangan kuntalaiset ja Vihdin seudun karjalaiset. Viimeisenä Pasi taisteli – rahoituksen jo loputtua – maaliin Varkauden teollistumisen historiaa käsitelevän suurtyön, joka julkaistaan postuumisti.

Massiivinen tutkimus Varkauden teollisuuden historiasta.

On vaikea käsittää ja hyväksyä, että emme lounas- ja kahvipöydässä enää koskaan kuule Pasin teräviä poliittisia tilannekatsauksia ja vähäeleistä huumoria.

Olvi-säätiön rahoittaman tutkimushankkeen Ylä-Savon elämisen ehdot 1500–1900 päätulokset julkaistiin 8.6.2024 Jari Ojalan ja Riina Turusen toimittamassa teoksessa Uudisraivaajien maa (SKS).

https://oa.finlit.fi/site/books/e/10.21435/ht.291

Ylä-Savon kotiseutumuseolla Iisalmessa avattiin samalla projektin tuloksia hyödyntänyt uudistettu museonäyttely. Oli ilo olla mukana hyvin johdetussa ja rahoitetussa hankkeessa, jossa yhdistyivät paikallisyhteisöllinen ja tieteellinen tiedonintressi. Työryhmästämme löytyi sekä todella pitkän linjan kokemusta että nuoruuden intoa.

https://www.iisalmensanomat.fi/paikalliset/6830507?utm_term=Autofeed&utm_medium=Social&utm_source=Facebook#Echobox=1717928810

Kontribuutioni keskittyi 1500–1600-luvun asutus-, raja-- ja agraaritalouden historiaan. Etenkin jälkimmäisessä teemassa tunsin ajoittain oloni hieman huteraksi, sillä agraaritaloutta ovat aikaisemmin käsitelleet Eino Jutikkalan, Kauko Pirisen, Veijo Saloheimon ja Arvo M. Soinisen kaltaiset raskassarjalaiset. Nuorimmassa tutkijapolvessa aihepiirin harrastajia vaikuttaa olevan vähän, mutta digitalisaatio on tuonut uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Ville-Pekka Kääriäinen osoittaa kirjassa mielenkiintoisesti, kuinka 1600-luvun digitoituja tuomiokirjoja voi käyttää talous- ja sosiaalihistoriallisten ilmiöiden tutkimuksessa aiempaa kattavammin. Kokonaisuutena teos jatkaa paikallishistorian perinnettä, mutta toivoaksemme sitä myös uudistaa ja kansainvälistää.

Tutkijoilta jäi kirjasta materiaalia paljon yli, jota varmasti julkaistaan myöhemmin. Säätiön myöntämän apurahan tuella jatkan vielä hetken asutushistorian parissa. Tavoitteena on Pohjois-Savon asutustutkimuksen kivijalan, ”Soinisen listan”, päivittäminen Tavinsalmen pohjoispuolisin osin ja asiakirjatietojen yhdistäminen geneettisen sukututkimuksen tuloksiin.

Yksityisautoilu ja politisoituminen Suomessa 1945 – 1980

Yksityisautoilu on herättänyt tunteita koko auton elinkaaren ajan. Kuningas Auto erittelee Suomen massa-autoistumisen monia ulottuvuuksia sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ja ristiriitaista suhtautumista nopeasti laajentuneeseen autoiluun. Jos korvat kestävät, johdantona aiheeseen voi kuunnella kansantaiteilija Irwin Goodmanin esittämän, vähemmälle huomiolle jääneen kupletin ”Yli vaan” (1966).

Teos on omakustanne. Käsikirjoitus ajoi karille historia-alan tiedekustantajan vertaisarvioinnissa. Kriittisiin arvioihin suhtautuu ensireaktiona helposti liian henkilökohtaisesti, mutta eipä edes Paavo Väyrynen kuollut harmitukseen. Käsikirjoituksessa oli heikkouksia ja historia-alan perustutkimukseksi työn kysymyksenasettelu ja käsittelytapa ovat laveita. Sekin on hyväksyttävä, että tutkijoiden välillä voi olla historianfilosofisia eroja.

Teksti sai luvan pienten korjausten jälkeen mennä saman tien taittoon ja painoon, sillä bensa ja sähköt loppuivat tämän projektin osalta tähän. Palveluntarjoaja teki nopeasti kivan kirjan. Pientä rosoa omakustanteesta löytyy, jos joku haluaa virheitä kaivella. Suuri kiitos työtäni tukeneelle Suomen Tietokirjailijat ry:lle!

Kirjaa voi tilata verkkokaupasta (Books on Demand) sopuhintaan 19.90 euroa. Teos on saatavilla myöhemmin myös e-kirjana, nimellistä korvausta vastaan.

Tässä linkki kirjaan:

Pähkinäsaaren rauhan 700-vuotisjuhlan kunniaksi hieman analyysiä pohjoisen Sisä-Suomen keskiaikaisista rajoista. Oliko nykyinen Viitasaaren Kärnänkoski vuoden 1323 "Kolumakoski " ? Kivikkoiselta (kolu) vaikuttaa ja erämaafiilis on kohdallaan (kuva syyskuulta 2023).  Mitä uutta geneettinen tutkimus on tuonut asutushistoriaan ja ketä olivat lappalaiset ja Lappalaiset?
Kärnänkoski-kuva

Tässä alla minun artikkelini Pähkinäsaaresta ja Pähkinäsaaren rauhasta:

Arvelin Pähkinäsaaren rauhan rajan olevan suunnilleen viimeinen Suomen historian kysymys, mihin ottaisin kantaa. Historiallisessa Aikakauskirjassa 1/2022 tätä aihetta on nyt sivuttu, artikkelini käsittelee osana Ylä-Savon historiaprojektia Pohjois-Savon varhaisinta rajanmuodostusta. Kannatan Nilsiän Karjalankoskea.

https://www.historiallinenaikakauskirja.fi/

Historiallinen Aikakauskirja on Suomen Historiallisen Seuran ja Historian Ystäväin Liiton julkaisema tieteellinen aikakauslehti, joka julkaisee artikkeleita, katsauksia, arvosteluja ja keskustelupuheenvuoroja kaikilta historiantutkimuksen osa-alueilta.

Vuosi 2021 sujuu Ylä-Savon historian parissa projektitutkijana. Savon pohjoisimmalla alueella on vahva ja omaperäinen identiteetti. Sitä myös halutaan vaalia, kuten Olvi-säätiön rahoittama tutkimushanke Ylä-Savon asutuksesta ja taloudesta pitkällä aikavälillä osoittaa.

https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2020/10/olvi-saation-lahja-130-vuotiaalle-iisalmen-kaupungille-kytkee-yla-savon-osaksi-maailman-taloushistoriaa

Projektissa olen päässyt verestämään vanhaa harrastusta, Itä-Suomen varhaisempaa suku- ja asutushistoriaa. Keskiajalla ja vielä 1500-luvulla Ylä-Savo oli paljolti erämaata ja sisämaan "Pikku-Lappi", mutta vasta 1540-luvulta alkavien lähteiden vuoksi aiempi asutustilanne on tarkemmin tuntematon. Ylä-Savon alue alkoi keskiajalta lähtien hahmottua erilaisten rajanvetojen kautta, kun asutus tiheni ja samalla Ruotsi ja Venäjä kehittyivät alueellisiksi valtakunniksi.

Kun historia on ammatin ohella harrastus, niin muiden töiden rinnalla (ja Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämällä apurahalla) olen kuljettanut autohistoriallista tietokirjaprojektia, joka keskittyy Suomen autoistumisen kiihkeimpään ajanjaksoon 1950 – 1980. Pääasiallinen mielenkiintoni ei ole autoissa sinänsä – niin nostalgisia kuin ne ovatkin – ja tekniikassa olen aika huono (kunhan autossa on takaveto ja riittävästi rautaa alla). Olen kiinnostunut selittämään, kuinka massa-autoilun läpimurto verraten lyhyessä ajassa vaikutti talouteen, politiikkaan ja (liikenne)kulttuuriin. Paljonhan aiheesta on kirjoitettu (yhteiskunnallinen keskustelu liikenteen ongelmista, autot ja autokauppa), mutta joistakin teemoista on vaikea löytää kerrassaan mitään (autokorjaamot ja -purkaamot). Suomen kehityksen vahvempi asettaminen kansainvälisiin yhteyksiinsä olisi sekin paikallaan.

Jyväskyläläisen lääkintöneuvoksen Artturi Nyyssösen (1892 – 1973) elämässä oli monia käänteitä. Nyyssösen ammatilliseen suuntautumiseen vaikuttivat nuorena sotavankileirilääkärinä ja kunnanlääkärinä koetut vuosien 1918 – 1920 pandemiat.

Nyyssösestä tuli teollisuuslääkäri ja hygieenikko. Tästä kokemuksesta oli hyötyä lääkintäeverstiluutnantin arvoon huipentuneella sotilaslääkärin uralla 1939 –1944. Ansiokkaista yleisesityksistä ja erityistutkimuksista (mm. sotapsykiatria) huolimatta jäi kuva, että lääkintä on saanut suomalaisessa sotahistoriassa turhan vähän huomiota painoarvoonsa verrattuna. Nyyssösen toiminta eri tehtävissä talvi- ja jatkosodan aikana osoittaa, että sotilaslääkintä ja joukkojen taistelukyvyn ylläpito oli muutakin kuin sotavammojen hoitoa leikkaamalla. Lisätutkimuksia aiheesta odottaessa kiitokset elämäkerran rahoittaneelle Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiölle ja kustantaja Docendo Oy:lle!

Jäkkäniska. Julius Anselm Lyly (1856 – 1903) viipurilaisena lehtimiehenä ja paikallispoliitikkona

Anu Koskivirran ja Aleksi Mainion toimittama Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939 (Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 21) julkaistiin syyskuussa 2019.

https://vsks.net/

Sosiaalisen median vallankumous ja polarisoitunut keskustelukulttuuri on nostanut huolta jyrkentyvistä kahtiajaoista ja ”vihapuheesta”. 1800- 1900-vaihteessa suomalainen yhteiskunta oli liikkeessä ja sanomalehdistö saavuttanut laajat kansankerrokset. Suhde Venäjään, edelleen jatkunut kielitaistelu ja nouseva työväenliike kiihdyttivät mieliä – ja keskustelun sävy oli sen mukainen. Nuorsuomalainen lehtimies Julius Anselm Lyly (1856 – 1903) oli aikansa näkyvimpiä ja jyrkimpiä sanankäyttäjiä. Hänen traagisesti päättyneen tarinansa voi lukea täältä: VSKS-toimitteet-21-LUKU-1-VEDOS-v1 (1).